Ihan lyhyesti pitää kirjottaa, kun töissä on kiire.. On tullu uusia töihin jne, mikä kans pitää kiirettä yllä.. Uudesta työntekijästä kertonen myöhemmin, meinaan on siinäkin ollu oma sulattelunsa, joka jatkuu edelleen..

Oksentanut olen enempi päivittäin kuin koskaan ja koko ajan on paska olo.. Ihan paska..

Suurimpana syynä paskaan oloon kimppa-asuminen pikkuveljen kanssa..  Ei juma se ei enää kauaa onnistu.. Haluan omaa tilaa.. Ahdistaa..

Ja asiaa pahentaa se, että äiti soittaa jotain 3-4 kertaa päivässä kysellen, missä mun veli on, mitä se tekee, menikö ajoissa töihin jne.. Ei saatana.. Kyllä mulla ois niin paljon muutakin tekemistä, kuin vahtia veljeni perään.. Ja haluttas ehkä jopa puhua äitille ihan omistakin jutuista, eikä aina mun veljestä.. Jotenkin on tosin tullu selväksi, ettei mun jutut pahemmin äitiä taida kiinnostaa.. Kun mähän joka tapauksessa pärjään...

Mun veli voi äitin mukaan asua mun kans ainaki tammikuun loppuun.. On kuulemma parempi niin.. Veljelle halvempi, kun sillä on menoja.. Entäs mun menot sitten!!? Ja kun ulosotto voi alkaa periä veljen velkoja.. Onko se nyt saatana mun syy, että ne velat on olemassa!! Maksakoon pois kun on velat tehnytkin.. Kyllä mulla menee saatana hermot.. Miksi mun veljen pitää saada mun taistelema/hankkima asumistaso vaivatta tekemättä mitään?! Aina pitäisi sen päästä helpolla.. Autokoulu, sakot, auto, eläminen, auton varaosat, laskut.. Kaiken on äiti hoitanut..

Nyt mun pikkuveli sitten loisii asunnossa, jonka mä oon vaivan kautta löytänyt... Asuu keskellä TV:tä, sänkyä, vitriinejä jne. jotka olen itse vuosien varrella maailmalle muutettuani omalla rahalla hankkinut!! Kaikki tämä valmiina..

Ei taida äiti illalla ilahtua, mikäli kaiken tämän saan sille sanotuksi puhelimessa.. Ainakin saan miettiä sanomisiani rauhassa, sillä unohdin aamulla töihin lähtiessäni puhelimeni kotiin.. Pitäisi unohtaa se useamminkin, sillä eipähän tarttis ainakaan vastata äitin pikkuveli-puheluihin ja turhaa paskan jauhantaa sisältäviin puheluihin työpäivän aikana..

Ei jumalauta.. Tämä mun ja pikkuveljen yhdessä kämppäys ei tosiaan ota toimiakseen edes näin alussa, joten parempi ois, että se alkais pian etsiskellä omaa asuntoa.. Koitan koko ajan jankuttaa mielessäni itselleni, että tämä on väliaikaista, eikä se mun luona kauaa asu.. Mun yksiöön ei mahdu kahta henkilöä.. Tai ainakaan mun lisäksi ei mahdu semmoista henkilöä, kuin mun veli.. Kuorsamisongelmankin ratkaisin siirtymällä itse vaatehuoneeseen patjalle nukkumaan.. Ku veli syytti kuorsauksesta patjaa.. Jos se nukkuu hiljempaa sängyssä, niin olkoon siellä sitten.. Onneksi on tuo reiluhkon kokoinen vaatehuone, vaikka asunto yksiö onkin.. Saa nukkua edes jotenkin rauhassa..

Eilen se lähti illalla kasin jälkeen kaverilleen kylään, mikä mulle on sinällään ihan sama.. Sainpahan ainaski olla rauhassa kotona ja pääsinpä jopa tietokoneellekkin harjoittelemaan niitä autokoulujuttuja netissä.. (Tänään minulla on muuten viides ajokertani autokoulussa.. Ja mielestäni minulla on mennyt tähän mennessä ihan hyvin..).. No kuitenki, laitoin siinä sitten jo ennen kymmentä nukkumaan, ku kerranki pysty taas ilman kuorsausta.. Kyllä mä tiesin, ettei se itsestään mitään ilmoittais ja jopa toivoin, että se tosiaan vaikka jäis sinne kaverinsa tykö yöksi.. No kuinka ollakkaan, kyllähän se sieltä mun asunnolle kömpi ja kello oli vaatimattomat 02:10... Jätkällä ois ollut meno töihin aamu kuudeksi..

Heräsin sitten vaatehuoneessa patjalla yön nukuttuani siihen, että velipoika lähtee mitä ilmeisemmin kävelemään töihin varttia vaille kuusi, eli ei se millään ennen puolta seitsemää perille olis niin ehtinyt.. Ja kuka ääliö alkaa oikeasti myöhästellä pitkään venyneiden iltojen takia jo viidentenä työpäivänä?? Kuka voi olla niin tyhmä?! Paitsi mun pikkuveli tietty.. Mainiota.. Ja kaiken lisäksi huomasin ennnen omiin töihin lähtöä, että veljen takki oli repeytynyt rikki.. Liekö tullut turpakäräjiä vai mitä, mutta takki oli revennyt hihasta siten, että siitä oli revitty helvettiin yhden täällä päin todella tunnetun jengin/moottoripyöräkerhon tunnuslätkä.. Ja tähän väliin voisin mainita sen, että mielestäni kaikki tuommoset jengit ja muut on ihan paska luuseri porukkaa.. Miksei sitä vaan voi olla niinku ihmisen pitääki ja hankkia normaaleja kavereita?? Mua jopa hävettää kävellä veljen kanssa vaikkapa kaupungilla, kun sen suosima skini-/kovistyyli ei oikeen mulle toimi.. Se on vain niin kiusallista ja noloa..

Nyt jo tiiän senkin, että kun äiti saa kuulla tästä (jos pikkuveli ei kerro asiasta tämän päivän aikana itse, niin mä kerron äidille huomenna...), joudun taas ikävään välikäteen.. Äiti alkaa taas olla huolesta soikeana ja soittelee mulle.. Mun pitis selostaa sitten sille, mitä mun veli on milloinki tehny ja missä se on ollu.. Ja vitut.. En mä enää oikeasti jaksa.. Ei mulla riitä aika, eikä energia vahtimaan aikuista ihmistä, joka on itse itsensä aina kuseen järjestänyt.. Eikä mulla todellakaan riitä energia vieläpä raportoimaan tuosta kaikesta äidilleni.. Mulla on kiva kämppä, mukava työ ja kaikki hyvin.. Mä en tosiaan halua kotiini mitään tommosta paskaa.. Mun ei tartte sitä sietää, kun on kysymys kuitenkin mun omasta kodista.. Jos tällaiset reissut ei lopu heti alkuunsa, niin pakkaan veljen kamat ja käsken sen tosiaan mennä jonku kaverinsa luo.. Mun koti, mun säännöt..

Ja siitä oksentamisesta sitten vielä.. Eilen kun menin viimein autokoulun teoriatuntien jälkeen kotiin, olin syönyt koko päivän varsin mallikkaasti.. Siellä sitten odotti veljen ostama jumalaton perhepizza.. Otin sitä kunnon palan, ahmin ja oksensin.. Veli ei kuullu, eikä epäilly mitään, sillä se tietty istu koomassa tietokoneella ja kuunteli musiikkia niin lujaa, että oisin voinu yökkiä vaikka kuinka, eikä se ois mitään kuullu...

Tänä aamuna vaaka näytti sitten tasan 65,0kg.. Ja tämä tarkoittaa sitä, että kaikesta ahmimisesta ja oksentamisesta huolimatta olen kuukaudessa (4.9.2006-4.10.2006) onnistunut laihtumaan -2,2 kiloa.. Ihan hyvin kaiken huomioon ottaen.. Kiloja pudotettavana olisi vielä noin seitsemän.. Ja mikäli tämä sama tahti pysyy, nuo kilot tulee olemaan historiaa suurin piirtein kolmen kuukauden päästä, eli uudenvuoden kieppeillä.. : )

Nyt on sitten netti kotona, mutta eipä se paljoa auta kahdesta syystä.. Syistä ensimmäinen on se, että pikkuveli on kaiken töiltään liikenevän ajan koneella ja toinen on se, että vaikka tätä kotikoneella kirjoittelisinkin, niin en kuitenkaan saisi tehdä sitä rauhassa... En voisi silloin olla rehellinen..

Eilen oli siis maanantai.. Ja takana sellainen viikonloppu, että laihdutukseen tarvittava motivaatio oli täysin hukassa pizzojen ja naksujen keskellä.. Kyllä mä tietty oksenskinkin, mutta eipä se varmaan tilannetta korjannu.. Maanantai-aamuna vaaka näytti sitten lukemia 65,7kg, eli vähennystä viime viikkoon kaikesta huolimatta silti.. -200g.. Ja kokonaisuutena painoa on siis tuon mukaan tippunut 1,5 kiloa.. Melkoisen vähän neljässä viikossa, mutta ihmekkös tuo kun ahmii ja oksentelee.. Mutta kyllä tuo -200g riitti herättämään taas innostuksen ja nousemaan kuopasta.. Ja turvotusta kai tuossa oli mukana myös, sillä tänä aamuna vaa'an lukemat olivatkin jo 64,9kg.. Ekan kerran noin vuoteen mä painoin alle 65kg.. Mä en luovuta perkele..

Oksentamisesta puheen ollen mulle tuli viikonloppuna sellainen olo, että liikun tän kanssa melko heikoilla jäillä.. Tuntuu että sekä mun pikkuveli että mun poikakaveri on jotenkin koko ajan kyttäämässä mua.. Lauantainakin yritin muutaman oluen ja siitä seuranneen pizzamässyn jälkeen oksentaa salassa, mutta ei onnistunut ei.. Kaikesta varovaisuudesta huolimatta poikakaverini kysyi minulta heti vessasta ulos tultuani, että oksensinko mä.. Ja ei kai siinä auttanu ku myöntää... Pistin sen tosin liian monen oluen piikkiin, mutta silti tuli semmoinen olo, että se jotenkin tietäisi.. Sitä en halua.. Jotenkin se hävettäisi ihan helvetisti, varsinkin kun tiedän poikakaverini mielipiteen ihmisistä, joilla on riippuvaisuuksia, mielenongelmia tai muuta vastaavaa..

Olen myös alle viikossa tullut siihen lopputulokseen, ettei tämä mun ja pikkuveljen saman katon alla kämppäys tule onnistumaan kovin pitkään.. Osasyynä se, että mä tosiaan haluan omaa tilaa, mutta myös käytännönasiat tökkii.. Vaikka mun veli herääkin aina tuntia tai kahta ennen töihin ku mä, niin tähän mennessä se on joka helvetin ikinen ilta istunut aivan hullun myöhään yöhön netissä.. Ja tämä taas vaikeuttaa mun nukkumista.. Ei saa unta, ku ei oo hiljasta.. Ja sitten ku se viimein laittaa nukkuun, niin ei tilanne siitäkään paljoa parane.. Se nimittäin kuorsaa ihan hullun lujaa ja melkein koko yön.. Yritä siinä sitten nukkua.. En kyllä saatana jaksa tätä katkonaista nukkumista ja myöhäisiä nukkumaan menoja kauan.. Haluan saada nukkua kotonani kunnolla..

Helvetin helvetti.. Paino ei oo pudonnu yhtään, vaikka oon syöny painonvartijoiden pisteiden mukaan, en oo ahminu, oon kuntoillukkin ja en oo oksennellu.. Tervettä elämää siis.. Tai ainaki oli eiliseen asti.. Sain tarpeeksi terveestä elämästä ja tein sitä mitä osaan.. Ahmin ja oksensin.. Tiesin, että painohan siitä nousee tuostakin, mutta aivan sama, ku tuntuu, ettei se laske joka tapauksessa kuiten ollenkaan.. Paskaa..

Eilen sain myös kämppiksen.. Luuseroituva pikkuveljeni pyrkii katkaisemaan syöksykierteen alaspäin ja ihme kyllä hän sai töitä.. Samalta paikkakunnalta, jossa asun nykyään minäkin.. Ihan kiva, että sai töitä.. Ja siinä olkoon mun luona jonkin aikaa -pientä korvausta vastaan tietty- kunnes se saa itselleen jonku pikku asunnon ja silleen.. Alkais sekin vaan kunnon ihmiseksi.. Pääsis kaikki kaikin puolin helpommalla.. Ja kun pikkuveljellä on auto, niin kyllähän se siinä mielessä mun elämää helpottaa..

Mutta ei tää järjestely mun elämästä pelkästään helppoa tee.. Kun en saa olla viikolla yksin voi hyvinkin olla, että mulla menee hermot.. Tykkään kuitenkin omasta tilasta.. Ja rauhasta.. Järjestely vaikeuttaa myös elämääni ruoan kanssa.. Pikkuveljeni kun on mässyruoan ystävä ja mulla ei oo mitään itsehillintää.. Syön kohtauksen kutitellessa vaikka sankollisen ruosteisia nauloja, jos joku niitä mulle tarjoaa.. Ja sitten oksennan.. Toisen läsnäollessa viereisessä huoneessa ainainen ruuan jälkeen vessaan meneminen voi ennemmin tai myöhemmin alkaa epäilyttää.. Onneksi olen ehtinyt hioa äänetöntä oksennus-tekniikkaani.. Sille tulee varmasti käyttöä..

Masentaa.. Eniten tällä hetkellä tuo, etten terveellisestä syömisestä (tai lähinnä kovasta yrityksestä) huolimatta ole juurikaan laihtunut.. Tämän kuun alkuun verrattuna olen muka laihtunut vain kilon.. Säälittävän kilon.. Mullahan menee tätä vauhtia koko loppuelämä ja mielenterveys sen kans, että yritän päästä takaisin omiin mittoihini ja mahtua hienoihin vaatteisiini.. Ja kaiken lisäksi tuo kilon vaihtelu suuntaan ja toiseen voi olla ihan vain nesteistäkin kiinni..

Tänään yritän siis rankaista itseäni vähäruokaisella päivällä.. Jos ei huomenna vaaka näytä yhtään vähempää kuin tänään niin en mee vannomaan mitä tapahtuu.. Mutta luultavasti olen vihainen kaikille ja vittuuntunut siitä, etten voi ahmia ja oksentaa ylhäisessä yksinäisyydessä.

Se on taas maanantai ja takana viikonloppu entisellä opiskelupaikkakunnalla poikaystävän porukoiden luona.. Ihan kivaa oli kyllä ja jopa pikkuisen romanttista kanssa.. Mutta arki on taas ja tuntuu, että kaikki vituttaa... Välimatkat, paino, ulkonäkö.. On jotenki niin ällöttävä olo.. Työt sentään maistuu onneksi..

Tänään on siis myös punnituspäivä, että saa vähän käsitystä siitä, mitä tässä on tullu tehtyä.. Aamulla vaaka näytti viikonlopun jälkeen 65,9kg.. Mukana siis kaikki mässyt ja turvotukset.. Eli painoa on putoamisen sijaan tullut lisää 700g viikossa.. Ei toisaalta ihme, kun miettii mitä kaikkea tuli viikonloppuna ahmittua ja mitä kaikkea jäi useista yrityksistä huolimatta oksentamatta.. Lauantaina tein henkilökohtaisen "ennätyksenikin" oksentamalla jonku viisi kertaa yhden päivän aikana..

Ei mulla silti mitään paniikkia oo.. Kolmessa viikossa mun paino on kuitenkin tämän aamun tulosten mukaan pudonnut 1200g ja jos sen jakaa tolle kolmelle viikolle on viikon keskisaldo kuitenki -400g.. Ja tuohan kuulostaa jo lukuna ihan terveelliseltä lukemalta.. Onneksi ensi viikonloppu tulee taas vietettyä turvallisesti oman jääkaapin lähellä..

Koitan ajatella tän nyt niin, että jos vaikka onnistuisin laihtumaan viikossa ees tuon -400g, niin olen taas hoikka ja iloinen itseni noin 20 viikossa.. Eli ennen helmikuun puoltaväliä hyvissä ajoissa ennen bikinikautta.. Mutta totta kai olisi mukavampi olla jo aiemmin.. Vaikka heti jos vaan voisin..