Nyt kun olen täällä useampaankin otteeseen lyhyellä aikavälillä ryhtynyt pyörimään en oo voinu olla huomaamatta sitä, että monet ryhtyvät täällä pitämään blogia laihdutuksen/tupakoinnin lopettamisen tueksi.. "Nyt se lähtee".. "Tästä se lähtee".. "Tulen onnistumaan..."Laihdutan kuussa kymmenen kiloa".. Säälittävää sanon minä...

En varmaan ole kovin väärässä väittäessäni, että ainakin 95% tällaisista blogin aloittajista jättää kirjoittelun pariin kertaan.. Alkuhuuman haihduttua parin päivän päästä kituuttamisen ja porkkanan jyrsimisen jälkeen nämä tyypit eivät kehtaa edes netissä kasvottomina myöntää repsahduksiaan..

Ja kunpa tämä rajoittuisikin vain nettiin.. Mutta kun ei.. Varmasti jokainen tietää työpaikallaan/tuttava piirissään sen keski-ikäisen lihavan naishenkilön, joka on joka ikinen viikko aloittamassa jos minkälaista kuuria.. Ja samalla tietty juostaan lihakset kipeänä jumpassa helvetin ylihintaisissa Marimekko-trikoissa, jotka eivät näytä hyvältä edes missien päällä.. Loppuviikkoon mennessä (tai viimeistään kahden viikon sisään) ollaan repsahdeltu siihen malliin, että "aloitetaan taas seuraavana maanantaina"...

Moni voi olla sitä mieltä, että pata tässä kattilaa soimaa.. Mutta sairaassa mielessäni olen sitä mieltä, että laihtuminen terveellä ihmisellä on todella helppoa.. Syö vain vähemmän kuin kuluttaa.. Tosin ei se ole kovin vaikeaa näin bulimikollakaan.. Syö vain vähemmän kuin kuluttaa ja kun kohtaus iskee päälle sitä sitten oksentaa kaiken ja mielellään pikkuisen lisääkin.. Simppeliä se on..

Nyt kuitenkin työt kutsuvat..